Iho

IHO

Parturina minun tarvitsee tietää myös ihosta ja sen kunnosta ja erilaisista ihotyypeistä sekä minulla tarvitsee olla tietoutta ihon rakenteesta ja toiminnasta, koska iho on oleellinen osa hiusten ja päänahan hoitokokonaisuutta. Jo työn suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös hiuspohjan eli ihon kunto sekä laatu ja mahdolliset sairaudet, vaikka sairauksien hoitoon ei puututakkaan. sikisi ihon rakenteen ja toiminnan tunteminen on tosi tärkeää.

1.    Terveen ihon rakenne

                  Ihon kerrokset

Iho on suurin elimemme. Sen pinta-ala on n. 1,5-2m². Ja sen tarkoitus on mm. suojata elimistöämme. Iho toimii myös meidän verivarastona. Ihon hengityksellä puolestaan on vähäinen merkitys. Hapen ja hiilidioksiidin vaihtumista kyllä tapahtuu, mutta iholla ei ole suurta aktiivista osuutta tähän. Jotkin lääkeaineet imeytyvät ihon kautta elimistöön. Iho ravitsee ja kasvattaa ihokarvat, hiukset ja myös kynnet. Ihho korjaa myös vaurioita , vastaanottaa ja välittää sekä aistii tietoa. Ihoon kohdistuu jatkuvasti paljonkin erilaisia fysikaalisa sekä kemmiallisia rasitteita vaikka emme haluaisikaan tai niitä itse aiheuttaisi mm. kylmyys, kuumuus, ilmansaasteet, vesi, uv-säteily, haavat , kolahdukset, kemikaali erilaisten tuotteiden kautta jne.

Ihon ph on 4,5-5,5. Happamuus muodostuu talin rasvahappojen, ihohsolujen eritteiden sekä hilseen ansiosta. Tätä ominaisuutta kutsutaan happokelmuksi eli sama kuin normaalifloora eli terve iho ja siinä elää ihoa suojaavia mikrobia.

Ikääntyessä ihon toiminnot muuttuvat ja ihon rakenne muuttuu, solujen uusiutuminen ja talin sekä hien eritys vähenevät, lämmönsäätely ja tuntoaistimuset häiriintyvät sekä puolustuskykkin heikkenee.

Iho on paksuudeltaan erilaista eri kehon osissa ja sen paksuus on 1-4 mm riippuen kehonosasta , jalkapohjissa se on paksuinta , kun taas silmäluomisssa ohutta sekä herkkääkin.

Ihon pintakerros on epidermis, eli orvaskesi. Sen paksuus on keskimäärin noin 0,05-0,2mm. Epidermis vastaa n. 90% ihon suojamekanismista. Epidermiksen sarveissolukerroksen rakenne, solujen sisältämä keratiini ja soluja ympäröivät rasva-aineet suojaavat ihoa kulumiselta ja elimistöä liialliselta veden haihtumiselta. Epidermiksen kerrostunut rakenne antaa ensisuojan mikrobeja vastaan ja epidermiksen alimmissa kerroksissa sijaitsevat pigmenttisolut suojaavat ihoa UV-säteilyä vastaan. Ihon tehtävä on myös tuottaa d-vitamiiniä auringosta.

Epidermis jaetaan solujen sijainnin ja ominaisuuksien mukaan viiteen eri kerrokseen: tyvisolukerros, okasolukerros, jyväissolukerros, kirkassolukerros ja sarveissolukerros. Sarveissolukerroksen solut ovat litteitä ja tumattomia. Sarveissolukerroksen ylin osa on "kuollutta" ihoa, joka hilseilee pois. Jyväissolukerros muodostuu 2-3 kerroksesta ihon pinnan suuntaisesti litistyneistä soluista. Tyvisolukerroksessa on yksi solukerros, joka sitoutuu epidermiksen ja dermiksen välissä olevaan tyvikalvovyöhykkeeseen. Tyvisolukerroksessa alkaa keratiinin valmistuminen. Okasolukerroksen alueella on esim. elimistön puolustusjärjestelmään kuuluvia Langerhansin soluja. Kirkassolukerros koostuu 3-5 tiiviistä solukerroksesta, joiden solut ovat tumattomia ja pitkälle sarveistuneita.

 Iholle tukea antava kerros on dermis, eli verinahka. Sen paksuus on n. 1-2mm. Verinahka on sidekudosta ja siinä on runsaasti soluväliainetta ja erilaisia säikeitä. Verinahassa on sidekudos- veri- ja rasvasoluja. Soluväliaineen tehtävä on huolehtia solujen aineenvaihdunnasta eli soluväliaine huolehtii solujen ravinnosta ja kuona-aineiden poistumisesta. Verinahan kollageeni- ja elastiinisäikeet antavat iholle joustavuutta ja lujuutta. Verinahka eli siis dermis voidaan jakaa kahteen kerrokseen, näistä ylempi, epidermikseen liittyvä kerros on nysty- eli papillaarikerros, jossa on runsaasti erilaisia säikeitä, nämä ovat järjestäytyneet kimppuihin. Kollageenisäikeet antavat iholle kestävyyttä ja elastiinisäikeet puolestaan taas joustavuutta. Säikeiden lisäksi papillaarisessa dermiksessä on soluväliainetta ja pääosa dermiksen soluista, fibroblasteista, makrofageista ja syöttösoluista. Dermiksen toinen kerros on retikulaarinen dermis, jonka alueella on paksumpia kollageenisäiekimppuja, ja vähemmän soluja, kuin papillaarisessa dermiksessä. 

S

Su                        

 Subcutunis eli ihonalaiskudos on löyhää sidekudosta, jossa on rasvasoluja. Sen tehtävänä on suojata alla olevia kudoksia, pehmentää iskuja, toimia lämpöeristeenä ja sitoa iho alla oleviin kudoksiin. Subcutiksen rasvasolut ovat ryhmittyneet lohkoihin, joita ympäröivät sidekudoksiset väliseinät. Ihon apuelimiin kuuluvat karvat ja kynnet, sekä tali- ja hikirauhaset. 

Iholla sijaitsee myös talirauhaset ja hikirauhaset. Hikirauhasten eritteessä on keittosuolaa, virtsa-ainetta ja solujätteitä. Päivittäin erittyy joko näkymättömänä haihtumisena tai näkyvänä varsinaisena hikenä

Ihossa on kahdentyyppisiä hikirauhasia pieni ja suuri hikirauhasia. Pienet hikirauhaset osallistuvat lämmönsäätelyyn erittämällä hikeä ja suuret hikirauhaset, joita on kasvoissa, kainaloissa sekä sukupuolielinten ja peräaukon ympärillä, erittävät voimakkaan hajuista eritettä, näistä syntyy suurimmaksi osaksi yksilön ominaishaju.

Karvatupen yhdellä sivulla on myös talirauhaset sekä karvankohottajalihas. Talirauhaset sijaitsevat karvankohottajalihaksen sekä karvan välissä sen tiehyt avautuu karvatupen aukkoon. Eniten niitä on kasvoissa, hiuspohjassa ja selässä ja ne ovat eri kokoisia. Hormoonitoiminta vaikuuttaa niiden toimintaan. Talirauhaset erittävät kuolleiden rauhassolujen muodostamaa talia. Talin tehtävä on voidella iho vettä hylkiväksi ja notkeaksi. Juurituppeen alaosastaan viistosti kiinnittynyt karvankohottajaksen avulla  karva voi nousta pystyyn. Hiuksia se toki ei voi nostaa pystyyn, mutta se toimii myös talirahasen "tukena"auttaen sen toimintaa. Karvankohottajalihas vaikuttaa talinerittymiseen siten , että se supistuessaan työntää talia ulos rauhasesta

2. Hiuspohjan iho

Eri ihotyyppien tunnistamista:

Normaali/tervehiuspohja

Normaalissa ihossa kaikki toiminnot, tali- ja hikirauhaset, ovat tasapainossa. Ihon huokoset ovat hienorakenteisia, verenkierto toimii ja iho on heleä sekä tasaisen läpikuultava, kimmoisa ja pehmeä. Silti tämänkin tyypin iho ja hiuspohja tarvitsee kosteutta ja ravitsevia oikeanlaisia tuotteita.Terveen hiuspohjan ph on 4,7 eli hapan. Tämä happamuus suojaa ihoa haitallisilta bakteereilta ja sieniltä.

Terveen hiuspohjan väri on harmahtavan vaalea. Kellertävän ja punertavan värinen hiuspohja on jo tulehtunut. Joillakin vanhemmilla ihmisillä saattaa iho olla ohentunut ja tämä näkyy kuultavana vaaleanpunertavana, joka ei ole välttämättä tulehduksesta johtuvaa.Terve hiuspohja jossa ph on kunnossa, ei oireile kutinalla, ei hilseellä, ei tulehduksilla eikä liiallisella hiustenlähdöllä eikä se esimerkiksi rasvoitu tai kuivu liikaa. Normaalissa hiuspohjassa ei myöskään näy ulkoisia merkkejä ihon ärtymisestä.

Kuiva hiuspohja:

Kuiva hiuspohja hilseilee ja sen pinta voi tuntua kiristävältä koska sen talintuotanto on vähentynyt. Epidermiksen sarveiskerroksen kosteuspitoisuus on pinentynyt. Kuiva hiuspohja voi johtua säätilasta esim. talvella , kun ilman kosteus on vähäistä. Kuivuessaan iho alkaa hilseillä ja kuiva hilse näkyy hiuspohjassa pienehköinä hiukkasina, yleensä se levittyy hiuksiin ja saattaa jopa varista paidalle. Se voi myös kutista.

Rasvoittuva hiuspohja:

Sen tunnistaa hilsekasautumista jotka irtoavat hiuspohjaa käsiteltäessä. Hiuspohja ja hiukset tuntuvat öljymäisiltä ja rasvaisilta sormen päihin hierottaessa. Hiuspohja on punoittava ja kutiava. Rasvoittuva hiuspohja voi tulehtua kun päänahan rasvaan sekoittuu esimerkiksi hikeä pölyä ja bakteereja. Rasvainen hilse on kelllertävää ja paksua ja se myös takertuu helposti hiuspohjaan ja hiuksiinkin. Hiuspohja punoittaa ja , ja on kuktiava ja siinä on finnejä. Kun sitten sarvesituneeseen ihosolukkoon sekoittuu talia, hikeä, bakteereita ja muuta likaa seurauksena voi olla hiuspohjan tulehdus, jossa bakteerit ja sienten kasvu on lisääntynyt.Tulehtunut hiuspohja on ärsyyntynyt  ja ihon solutuotanto kiihtynyt, jotta se saisi solutuotannon tasapainoon, tästä voi seurata kierre. Hilseily voi olla siis myöskin keino suojautua ärsytystä vastaan. Ihon ärsytys lisää solutuotantoa ja aktivoi talin tuotantoa

Hilseilevä hiuspohja:

Kiihtynyt solujen tuotanto on hiuspohjan epätasapainotila. Hilseily tarkoittaa sitä että kuollut pintasolukko kasaantuu hiuspohjaan. Hilseilevän hiuspohjan iho uusiutuu nopeammin kuin tavallinen iho.

Ärtynyt hiuspohja:

Ärsyyntynyt hiuspohja punoittaa, kutisee ja kiristää. Herkkä hiuspohja on usein kuiva ja reagoi helposti ilmankosteuden muutoksiin. Herkkä hiuspohja on usein kuiva ja reagoi kemiallisiin käsittelyihin, liian voimakkaisiin mekaanisiin käsittelyihin tai sopimattomiin tuotteisiin . Iho reagoi ja alkaa punoittaa, kuumottaa, hilseilee, kutiaa ja tulee jopa rakkuloita:ärsytysreagtio ei välttämättä toki tarkoita allergiaa. Allergiasa oireet ilmenevät välittömästi tai viiveellä parissa vuorokaudessa.

Lähteet: Terveyskirjasto, https://fi.wikipedia.org/wiki/Iho , https://www.hiusatelje.fi/blogi/2015/06/12/18 , Una Nuotio, Kerro kerro kuvastin, Otava 2012, Taina Luoma &Marjo Oksman , Hiukset 2005,

Anna-Liisa Halsas-Lehto & Anni Härkönen & Taina Raivio, Ihonhoito kauneudenhoitoalalla, WSOY 2011